Jotta emme unohtaisi toivoa ja iloa kaiken myllerryksen keskellä, jaan kanssanne kaunokirjallista tekstiäni, josta toivottavasti saatte voimaa ja rohkeutta! Aihepiiri on Uusi aika, joka onkin hyvin pitkälti käsillämme!               

Alustin joskus itselleni asian näin: 

En saanut eilen unta, makasin sängyllä ja haaveilin haaveestani josko joskus elämässäni saisin kirjoitettua kirjan. Keksin idean, josta innostuin niin että aloin luomaan päässäni tekstiä. Oli laitettava valot ja kirjoitettava. Idea olisi, että vanha maailma yhtäkkiä kuivuisi kokoon ihmisen henkisen muutoksen takia, vanhat fyysiset (yhteiskunta)rakenteet olisivat vielä jäljellä ja ihminen alkaisi toimia niissä uudestisyntyneenä. Hänellä olisi oikeustaju, moraali ym. kaikki kohdallaan eikä pystyisi enää tekemään pahaa. Miten ihminen näkee uudestisyntymisen jälkeen itsensä, menneisyytensä? Ja miten hän lähtee luomaan uutta maailmaa? Samalla tulisi käytyä valistavasti läpi vanhaa systeemiä ja kurkotettua ihmispotentiaaliin kun lukijoina on kuitenkin me, jotka välivaiheessa vielä kiikumme. Tältä pohjalta olen innoissani ideasta!

(Alku)

Alkuräjähdys. Tajunnanräjähdys. Kolme pitkää sekasortoista, unenomaista ja kiihkeää päivää ihminen matkasi psykedeelisellä tripillä. Yhteiskunta pysähtyi, ihmismieli avautui, avartui ja alkoi liikkua, kävi hetkessä läpi sen, mitä ei ikinä ennen.

Ihminen hakeutui luontoon, ei mennyt työpaikalleen, ei zumbaan tai yhtiökokoukseen. Hän oli, kerrankin vain oli ja aisti. Kävi läpi menneen ja tulevan, pysähtyi hetkeen ja jäi siihen. Ei ollutkaan yksin, vaan yhtä kaikkien ja kaiken kanssa. Ja mikään ei ollut enää niin kuin ennen eikä palannut siihen koskaan. Alkoi uusi aika.

______________________________________________________________________________________________

Olen. Se ei ollut ajatus, vaan vahva olemassaolon tunne, joka kumpusi syvältä sisimmästä ja aidosta itsestäni. Olen läsnä itsessäni, syntynyt uudelleen maaten kohdussa rakkauden ympäröimänä. Valo häikäisee suljettuja silmiäni, tuntuu iholla, ruohonkorret hyväilevät selkääni. Onni purskahtaa kyyneleinä. Kun alan nähdä, maailma singahtaa syliini rakkaudella. Ilman pelkoa, ilman huolta- kaikkea entistä- se syleilee minua ja otan sen vastaan. Hämmentyneenä vastasyntyneenä katson taivaan ääretöntä sineä, kuulen heinäsirkan henkeäsalpaavan sirinän, näen ohdakkeen uskomattoman kauneuden. Mutta ennen kaikkea omani. Olen ihana, täydellinen ja kaunis tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa, joka olen itsekin.

Haparoivin jaloin nousen niityllä seisomaan, ojennan käteni kohti taivasta ja päästän huudon syvältä itsestäni. "U aa u aa aa" , kuulen myös toisesta suunnasta. Niityn toisella reunalla seisoo mies, uudestisyntynyt. On huudahtanut olemassaolonsa ilmoille ja venyttelee nyt jäseniään. Katseemme kohtaavat jääden ajattomuuteen. Syöksyvät toistensa läpi, ovat samaa..samaa, yhtä.. Ruumiimme reagoivat ja juoksevat toistensa luo, syleilevät, rutistavat, tunnustelevat. Tuntevat kaiken oleellisen ilman sanoja. Itkemme, nauramme, tunnemme, kiljahtelemme ja alamme elää. Näemme toisemme ja toisessa itsemme, minä nuori naisenalku ja hän, keski-ikäinen mies. Näen, kuinka muitakin ihmisiä nousee kiljahdellen kohdustaan ja jää äiti-maan pinnalle tunnustelemaan oloaan ja löytämään toisensa. Tiukassa halauksessa, kasvoja sivellen, silmiin katsoen kuin lapsi, sillä lasten kaltaisia he ovat nyt.

_________________________________________________________________________________________________

UUTTA! 11.9 kirjoitettu jatko

Istahdamme miehen kanssa maahan. Katselemme toisiamme, välillä uppoudumme syvälle itseemme. Jaoimme juuri saman kokemuksen, hiljaisuus välillämme on luonnollista ja turvallista, mutta haluan silti kokeilla sanoja. "On hyvä olla" , äännähdän. Mies sivelee partaansa, katsoo kun niityltä heränneet ja toisistaan huumaantuneet hiljalleen alkavat vaeltaa jonnekin. Rauhalliset selät ja levolliset kehot, ihanat ihmislapset. " Jotain suurta on tapahtunut" , jatkan ja mies hymyilee silmillään. Tiedän jostain syystä, mitä hän ajattelee ja tuntee.

Nousemme vasta auringon miltein mentyä nukkumaan. Ihastelen ympäristön värejä, tuoksuja, muotoja- pienimpiä yksityiskohtia myöten kuin olisin juuri saanut kyvyn aistia. Nokkosen muodokkaat lehdet, puun puhdas geometrisuus, linnun sulavat muodot. Nämä kaikki suorastaan läikähtävät sydämessä. "Miksen ole ennen huomannut näitä itsestäänselviä mutta niin upeita asioita?" , ihmettelen.

Kuin transsissa kuljemme päämäärättömästi teitä. Vasta kaupungin läsnäolo havahduttaa- sen betoninen, suorastaan korskea anteeksipyytelemätön habitus, jonka me ihmiset jostain syystä halusimme rakentaa, mutta joka tuntuu nyt kuin romahtaneelta valtakunnalta ilman arvoa tai asemaa. Kaupunki suorastaan tuntuu heijastavan kuvaa menneestä; entisestä harmaasta, elottomasta, mutta hektisestä itsestäni. En tunne olevani enää osa tätä värivalojen loistetta, näitä tiettyyn muotoon ja ahtauteen pakotettuja rakennuksia, tätä suunnitelmallista, mutta epäluovaa rakennetta.

Muutkaan eivät näytä haluavan entistä. Kaduilla autojen sijaan parveilevat äänekkäät ihmiset ovat tyhjentäneet automaatit, mutta ostoaikeiden sijaan he heittelevät tuuleen seteleitä. Riemukkaina kuin lapset he myös repivät niitä toinen toistaan pienemmiksi palasiksi. Rahan tavoittelu on vaihtunut riemuun päästä siitä eroon, ajattelen. Onkin jo aika lopettaa numeroilla pelleily; rahaa ei ole kuin mielikuvissamme, annan itseni ymmärtää tiedostaen silti, kuinka iso osa elämääni se vielä hetki sitten oli.

Surullista, että jouduimme maksamaan elämisestä, taistelemaan toinen toistamme vastaan pennosista, tekemään paljon uhrauksia ja kompromisseja rahan alttarilla usein oikeiden ja merkittävien asioiden kärsiessä. Yksikään eläin ei sitä vastoin ole joutunut oikeuttamaan olemassaoloaan varallisuudella, mietin katsellessani seteliä nokkivaa naakkaa. Rahaa luotiin tyhjästä, velkaa oli enemmän kuin rahaa, koko systeemi perustui valheelle. Vain eliitillä sitä oli mielin määrin, muut koittivat saada ruokituksi itsensä ja mitä muutoin pystyivät kuluttamaan, valuttivat senkin tuoton loppupeleissä kaikkein rikkaimmille.

Naakka lehahtaa lentoon, vapauteensa, ja minä noukin setelin, juhlallisin elkein halkaisen sen kahtia, pudotan takaisin maahan ja syljen olkani yli. Taaksemme katsomatta, ilo läsnä jatkamme matkaa seteleitä kiilto silmissä repineen miehen huutaessa taustalla:  -Olen niin rikas!

___________________________________________________________________________________________________

Jossain vaiheessa aika alkua tulee tällainen kappale (ei edellisen perään toki) kun päähenkilö on palannut kotiinsa ihmettelemään. Jostain syystä tämä kappale oli kirjoitettava etukäteen sopimatta vielä mihinkään.

Televisiosta tai radiosta ei ollut tullut mitään lähetystä muutamaan päivään kunnes yhtäkkiä koneet heräsivät henkiin. Olin pitänyt molempia odottavasti koko ajan päällä. Ruutuun ilmestyivät tutut kasvot ja puhe alkoi kuulua stereona sekä "kuulo- että kuvakojeesta". Alun minimaalisesta lukijakunnasta nopeasti jo melko mittavaan suosioon nousseen internetissä toimivan vaihtoehtomedian päätoimittajan lausahdus: "Hei kansalaiset!", jäi soimaan päässäni rataa. Mies oli silminnähden epävarma, mitä seuraavaksi sanoisi ja hiljaisuutta kestikin tovin ennen kuin hän jatkoi. Olin itsekin joka solullani herkistyneessä tilassa odottaen mitä tuleman piti niin kuin varmasti kaikki muutkin, jotka sattuivat kuulemaan ja näkemään tämän. Puhuja ei tosiaankaan ollut presidentti, hänen edustajansa tai muu poliittisesti merkittävä henkilö, mutta huomasin etten ihmetellyt asiaa, totesin vain. En ollut kuitenkaan tiennyt kyseisestä vaihtoehtomediasta muuta kuin mitä olin siitä aikoinaan sieltä täältä kuullut.

- En tiedä kenen tässä pitäisi olla nyt puhumassa, päätoimittaja lateli sanoja hyvin hitaasti. - Mutta esimerkiksi valtaapitävät ovat järjestäen kieltäytyneet pitämästä minkäänlaista puhetta henkiseen shokkitilaan vedoten. Siispä kun olen saanut luvan heiltä tulla esiintymään teille kansalaisille, ajattelin sen olevan velvollisuuteni. Kaikki varmasti miettivät, mitä on tapahtunut ja miten tästä jatkaa, mutta olen myös huomannut, että kaduilla vallitsee suunnaton ilo ja vapaudentunne. Vaikka liikenne on pysähtynyt ja kaikki on näennäisesti pysähdyksissä, sitä se ei todellakaan ole. Uskaltaudun sanomaan, että ihmiskunta on nyt viimein valmis jättämään tämän vanhan yhteiskuntamallin ja rakentamaan uuden ja toimivan, kestävän maailman. Tunnen sen joka solullani ja aistin, että tekin koette saman ajatuksen ja tunteen.

Mies herkistyi silminnähden ja jatkoi liikuttuneena:

- Tätä maailmaa olen kaivannut, tämän maailman olen sydämestäni toivonut saapuvan. Heikkoina hetkinäni luulin, että se olisi utopiaa, mutta vankka perususkoni parempaan huomiseen ja muutokseen siivitti minut tähän hetkeen. Hetkeen, jota varten olen elänyt. Iloitkaamme nyt, uusi aika on meidän. Ja juhlinnan jälkeen meillä on valtavasti töitä siivotaksemme kautta maailmanhistorian aiheuttamamme ongelmat ja sotkut. Mutta ei hätää, pystymme siihen. Kykenemme mihin vain.

Ruutu palasi mustaan ajattomuuteensa ja päässäni raksutti niin paljon kysymyksiä ja oivalluksia, että lopulta nukahdin niille sijoilleni.

In lies we trust ( valheet joihin uskomme)- dokumentin satoa. Minun oli kirjattava tämä sangen puhutteleva Jim Marssin puheenvuoro oikein ylös, monet sanomiset kun hukkuvat videoille ja muuhun virtaan. Kirjallisena nämä pääsevät elämään eri lailla:

Monille ihmisille tämä saattaa tulla shokkina. Nykyään tämän maan hallitusmuoto on pohjmmiltaan sosialistinen. Jokaista asiaa varten on sosiaalinen ohjelma. On olemassa koulutusohjelma kansallisten koulutusauktoriteettien mukaan. Ja on sosialistinen ohjelma, jonka hyödyt ihmisten sijasta menevätkin pohjimmiltaan korporaatioille. Luulenpa, että jokainen tätä asiaa katsova olisi yhtä mieltä, että meillä on sosialilismi, joka hyödyttää monikansallisia korporaatioita.

 Tätä on viety liian pitkälle kohti kiihkoilevaa nationalismia. Mikä on hyväksi General Motorsille, on hyväksi koko maalle. Ja oli maamme sitten oikeassa tai väärässä, me vaadimme omanlaisemme vapauden ja demokratian ja jos jotkin muut maat eivät pidä tästä, sinne voidaan hyökätä ja miehittää se.

 Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että hallitusmuoto, jonka alaisuudessa tänään toimimme, on kanssallissosialistinen. Ja tämän pitäisi shokeerata monia ihmisiä, varsinkin silloin kun ajattelet,että  kansallissosiaalismi saksaksi tarkoittaa NATSI:smia. Natsi-puolue oli Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue, Nationalsozialisticshe Dueutsche Arbeitpartie, joten he lyhensivät sen NATSI:ksi. Tämä oli fasismin muoto.

Ja mies, joka sepitti sanan fasismi oli Benito Mussolini. Mutta Benito Mussolini sanoi, ettei fasismi todellakaan ollut sopiva sana. Oikeammin se olisi ollut korporatismi. Ja tämä yksinkertaisesti tarkoittaa, että korporaatiot pyörittävät maata ja kontrolloivat hallitusta. Tämä tapahtui fasistisessa Italiassa, näin kävi Natsi-Saksassa, mutta tällä erolla: Ennen toista maailmansotaa noissa maissa valtio hallitsi korporaatioita. Yhdysvalloissa tänään korporaatiot hallitsevat valtiota. Mutta lopputulos on sama.