Ilmastonmuokkauksesta syntyjä syviä
Haluan kertoa ajatuksistani; minusta kun on alkanut tuntua siltä, että itse kukin minä mukaan lukien, emme suorastaan unohda ( koska moni käsittelee asiatasolla asioita), mutta varmaankin luonnollisena psyykkisenä puolustusmekanismina emme oikein uskallakaan oikeasti kohdata, siis kaikilla tasoin (erit. tunnetasolla), mitä chemtrailaus (ilmastonmuokkaus) tai tuttavallisemmin kemikaalivanat oikeasti merkitsevät!
Ilmiön olemassaolo ja eri toten sen mahdollinen jatkuminen merkitsee ihmis-, eläin- ja koko tämän maapallon olevaisen pikaista totaalista tuhoa- elämän loppua ainakin tässä fyysisessä maailmassa. Me oikeasti voimme kuolla, elämän edellytyksemme tuhoutuvat ja paljolti niin onkin jo tapahtunut.
Koko ravintoketju on sisältävä myrkkyä enemmän tai vähemmän. Syömme, juomme alumiinia ja ties mitä. Onko olemassa enää luomuakaan? Mitä sisältävät metsiemme marjat? Millaista on vetemme? Onko se hitaasti tappavaa myrkkyä? Saammeko kohta joukolla "luulosairas"- diagnoosin, jota annetaan man-made- taudiksikin kutsuttuun Morgellonin oireyhtymään, jossa ihmisen ihon alle kasvaa kuituverkostoa ym. ja tekee ihmiselosta helvetillisen. Mielestäni pitäisi uskaltaa miettiä tällaisia asioita, kuten onko enää oikeasti mahdollista suojata itseään esimerkiksi ravitsemuksellisesti vai saammeko väistämättä enemmän haitta-aineita kuin miten pystymme itseämme tukemaan?
Ihmiskunta on jo ennätyssairas fyysisesti ja psyykkisesti ja tahti kiihtyy ( toki myös muita tekijöitä nykymaailmassa, mutta elollinen ei kestä ilmastonmuokkauksessa käytettäviä ainesosia). Harva tietää tai pohtii, miksi on kuukaudesta toiseen kipeänä erilaisten oireiden riivamana. Itse olen tähän asti säästynyt oikeastaan kokonaan sairasteluilta, mutten pidä tämän hetkistä terveyttäni itsestäänselvyytenä, vaan hyvinkin haavoittuvaisena tilana näissä olosuhteissa. Ihmiset ovat pelottavan sairastelevia, nämä puolustuskyvyttömät ihmisuhrit ystävistä, työkavereista tuttuihin ym. ravaavat jatkuvasti lääkärissä, ovat pitkään ja jatkuvasti kipeitä, mutta heille ei löydy diagnoosia, vaan saavat jo ties kuinka monennen peräkkäisen antibioottikuurin, joka hetkeksi tainnuttaa oireet palatakseen jonkin ajan päästä muistuttamaan itsestään. Tänä vuonnakin työpaikoilla on nähty hurjan näköisiä työvuorolistoja täynnä punakynäistä Z-merkkiä kuvaamassa ihmisiä sängyn pohjalla sairastamassa, ulkosalla lähes päivittäiset vanat ja samea taivas kattonaan.
Olen huomannut jo kauan yhden piirteen itsessäni ja muissa maailmanparantajissa: Kun on empatiaa ja sitä kautta huolta asioista vaikka muille jakaa, sitä tutustuu lukuisiin asioihin ja haluaa haukata palaa sieltä ja täältä ja lopulta närppii siellä sun täällä keskittymättä tai toimimatta täysin minkään suhteen. Maailmassahan näitä asioita riittää pohjavesien riistosta rahasysteemin ja koko yhteiskuntarakenteen mädännäisyyteen. En toki moiti itseäni enkä muitakaan tästä, mutta joskus henkilökohtaisesti mietin, miten saisin itsestäni parhaiten tehoja: tehdä montaa asiaa yhtä aikaa vai yhtä perusteellisesti? Onko se näin mustavalkoista?
Suurin unelmani on, että ihmiskunnan tietoisuus päivittyisi ja olen tullut siihen tulokseen, että kemikaalivanat voivat olla siinä suhteessa jopa ihmiskunnan toivo (jos eivät ehdi olla kaiken kuolemaksi). Minkä tahansa muun asian paljastuminen ei kohahduttaisi ihmiskuntaa niin kuin tieto siitä, että eri toten hallitukset ovat antaneet siunauksensa ( plus totaalinen vaikeneminen) tälle toiminnalle jo vuosia, osassa maailmaa jopa vuosikymmeniä. Rahan luomisen paljastuminen tyhjästä olisi sekin suuri maanjäristys ihmismielelle, mutta ihminen vielä jollain lailla ymmärtäisi jo kokemuksensakin perusteella, että raha ja ahneus kulkevat käsi kädessä. Sitä ihmiskunta ei pystyisi järkeistämään eikä millään muotoa hyväksymään, että päättäjät ja muu eliitti ovatkin tietoisesti tapattaneet koko maapallon olevaista; valehdelleet, pimittäneet ja esittäneet kansan puolella olevaa.
Ei tarvittaisi kuin yksi totaalinen läpimurto ilmastonmuokkauksen paljastamisessa ja loputkin asiat löytäisivät hetkessä paikkansa uuteen kollektiiviiseen tajuntaan. Meidän pitäisi vähintäänkin (jos ei yhteistyötä) koittaa löytää muiden maiden chemtrailauksen vastaisesta toiminnasta pätevältä vaikuttavia toimintamalleja/ ideoita omaan käyttöömme Suomessa. Suuri paljastus voi tietenkin tulla miten, koska tai mistä tahansa, kunhan sen joku/jotkut saavat aikaiseksi. Pienissä maissa odotetaan ns. suuressa maailmassa tapahtuvan, mutta miksei se mätäpaise voisi puhjeta myös täällä pienen pippurisessa Suomessa, jäädäksemme historiankirjoihin uudesta ihmiskunnan alusta? Uskalletaan ajatella, mutta eri toten unelmoida, sillä unelmillahan on tunnetusti siivet.
